Virpin ja briardien touhuja Saimaan rannalla

Fabuleux love journey

2012-02-29T02:58:00.000-08:00

17.-25.2 Rutesheim Germany
Laivamatka sujui melkeinpä rutiinilla. Raili lokoili hytissä valkoisilla lakanoilla ihan mielellään, ja vessailut hoideltiin kannelle muitta mutkitta. Saksaan päin matkustettaessa Lemmenlaiva oli lähestulkoon yksityiskäytössä, kun kanssamatkustajia oli vain kourallinen. Puolan pysäkillä kävimmekin retrotyyliin tv-sarjaa mukaillen vilkuttamassa satamaan jääneille, tällä kertaa Gnydian hitsaajille ja muille työmiehille.

Saksassa satoi satoi ja satoi. Autobahnalla elimme vinkeitä vaiheita, kun suomalainen eloonjäämisvietti kohtasi beeämwee kamikatset. Vaikka kokeineina ajajjina emme ihan pieniä säikähdä ja olihan uudella Volvolla kiva vähän rajojakin kokeilla, ei sentään pimeällä nollakelin räntäsateella viitsinyt 250 km/h ajaa. Ihastelimme yhteen ääneen saksalaisten tuulivoimalla tuotettua energiaa ja ihastelimme pienien saksalaiskylien miljöötä ja palvelun ystävällisyyttä, erityisesti Bad Neuheimin kylpyläkaupungissa. Hienoisen häivähdyksen saimme auringosta, mutta kameraan asti valoa ei saatu tallennettua.

Raili ja Fabi tutustuivat huolella ja halailu, korvaan kuiskuttelu ja tanssahtelu enteili kauniita häitä… leikkipä jatkuikin päivä toisensa perään, ja olin jo tosi huolissani miten tässä tulee käymään. Progesteronitsekkaus vahvisti huoleni oikeaksi, Raipen progearvot huitelivat jo niin korkealla, että ovulaatioajasta oltiin jo aikoja sitten siirrytty hedelmöitysvaiheeseen ja siinäkin loppupuolelle. Ja meidän neitihän suostui sitten astuttavaksi optimaalihetkiin nähden aivan liian myöhään. Fabi hoiti oman hommansa erityisen miehekkäästi.

Pieni pettymys säesti muuten niin iloista matkaamme. Andrean seurassa ei tule suru puseroon ja kodikkaan kahvipöydän äärellä saimme parannettua maailmaa. Päätimme suhtautua pettymykseen positiivisesti, ja ottaa reissusta kaikki irti. Kohtaamisia, seikkailuja, elämyksiä!

3.2 Elämä jatkuu

Saksan reissun jälkeen vei työ, paukkupakkaset ja tuvan lämmitys taas ajatukset täydellisesti arkeen. Ilmoittelin varovaisesti pentusten odottajille riskistä siihen, ettei taaskaan pentuja tule auttamattoman myöhäisestä astumisajankohdasta johtuen. Muutamat itkut tuli itkettyä, ja muutakin murheellista sattui samoihin aikoihin. Mutta elämän on jatkuttava ja on vaan jaksettava, painettava ja punnerrettava lumessa eteenpäin.

Raipekin sairastui. Välittömästi suunnistimme 300 km Mäntsälään Merja Dalblomille -ainoalle eläinlääkärille, jolle luotan narttuni hedelmällisyysasiat. Isona pelkona oli tietenkin kohtutulehdus, se sama peikko, joka vei aikoinaan Taimin kohdun ja mahdollisuuden toiseen pentueeseen. Raililta otettiin näyte viljelyyn ja sen kohtuun kurkistettiin ultraäänin. Voi mikä helpotus oli kuulla kohdun seinämien näyttävän rauhallisilta, ei ainakaan kohdunpoistoa edessä. Emätintulehdus vahvistui viljelyn valmistuessa, ja lääkkeet alkoivat purra välittömästi.

Merja tutki huolella kohtua ja seurasin kuvaruudusta tilannetta. Bling! Mikä tuo on???? Merjan käsi pysähtyi ja kuvaruudun kohdistin näytti selvärajaisen möykyn. Sikiöpussi! Voiko tämä olla tottakaan….katsotaanpa uudelleen…näitä on yksi, kaksi, kolme. Kolme sikiöpussia, tämä narttu on tiineenä!

22.2 Tiinustelua, banaania ja jätskiä.

Railin tiineys on puolivälissä, mutta selvästi muutoksia on jo näkyvissä. Se on väsynyt ja haluaa nukkua paljon. Lämpimässä tietenkin, sohvalla peittojen keskellä tai karvamatolla takan äärellä. Ulkona jäälenkeillä painellaan totutusti kovaa ees taas, välillä täpöllä jarruttaen niin että lumi pöllyää. Hulluja hyppimistä ja pomppimista yritämme välttää, välillä jopa onnistuen. Norpan talvipesän kierrämme taas kaukaa, vauvatunnelmissa ollaan sielläkin lumipesän uumenissa. Menisipä norppamammalla kaikki hyvin!

Railin vatsalinjassa on pienoisia muutoksia, takaosa on lörpsähtänyt timmissä kunnossa olevalta sporttitytöltä mammamalliin. Nisissä on alkanut veri kiertää, ne ovat ruusunpunaiset ja jo melko turpeat. Aina ei ruoka maistu. Taimi mummeliini hoitaa Railia lämmöllä, korvat puhdistetaan ja hännänalunen tutkitaan huolella. Tytöt nukkuvat tavoistaan poiketen hyvin lähekkäin. Yhteistä äitiyden jakamista kai tämäkin, ja aika ihanaa seurattavaa. Raili ottaa kaiken hellyyden ja huolenpidon vastaan antaumuksella, se kampeaa syliin ja tykkää nyhjätä iholla. Kun juttelen sen masulle ja silittelen sametin pehmeää vatsan ajeltua ihoa, se kääntyy selälleen ja heiluttelee hännänpäätä, pehmeät kiharakorvat rusetilla.

Ja meillä tytöillähän on perinteenä raskausaikana vetää kimpassa banaania ja jäätelöä sohvalla!

29.2 Karkauspäivän kurkistus

Tänään kävimme lääkärissä tiineysultrassa. Vaikka olin täysin varma raskaudesta ja kovasti olemme jo valmistautuneet Railin pieneen pentueeseen, jännitin ultrausta kämmenet hiessä. Railin kohtuun kurkistettiin tiineyden ollessa 5 ja 6 viikon välissä, eli sikiöiden ollessa jo hurjassa kasvuvauhdissa. Siellähän niitä oli, pikkuruisia rallinalkuja. Pienen pieni pentue on meille tiedossa, ihan niin kuin oletinkin. Joka ikisestä tulevasta pikku chaccadosta olen überonnellinen!

Tässä Fabin karkauspäivän ilmoitus Rai rakastetulle.

Siskokset, Raili ja Bisou

2012-01-04T03:06:00.000-08:00

Siskokset kuin ilvekset :)

Carpe Diem & Caresse-Moi de la Chaume du Bois Dieu

Usez du Val de L´Auguis x Una Storia Importanete de la Chaume du Bois Dieu

breeder: Corinne Debrouwer

"Raili" Carpe Diem de la Chaume du Bois Dieu: Sukulaisten kuvia, Pics of the relatives

2012-01-04T02:37:00.000-08:00

Keräsin muutamia Railin sukulaisbriardien kuvia.

"Bisou", Rain sisko Alankomaissa
Caresse-Moi de la Chaume du Bois Dieu

Puoliveli "Dalton" (Storia x Talismanik)
Dalton de la Chaume du Bois Dieu

Dalton

Väliin itse tulevasta mamista kuvia..
Raipe jäällä
Carpe Diem de la Chaume du Bois Dieu

Huurutyttö Raili

Raili esittelee pentujensa syntymäkotia (jos kaikki sujuu hyvin ja toivotusti :)

Railin isoisä kuuluisa Xirage
Ch sel Xirage des Enfants de Lutece

Rain äiti Storia
Sel Una Storia Importante de la Chaume du Bois Dieu

Raipen isä Usez, Nationale d´Elevage BIS-09
Ch sel Usez du Val de L´Auguis

Näin sai Raipsu alkunsa, Storian ja Usezin lemmenleikkiä <3

Joulutervehdys

2011-12-16T03:15:00.000-08:00

Aamuisia ajatuksia ja Ranskan tuoksuja

2011-10-13T00:15:00.000-07:00

Lokakuinen aamu ei ole vielä valjennut Poutamassa tätä kirjoittessani. Avatessani ulko-oven tytöille aamupisuja varten huomasin, että yö on ollut kylmä, tuskin kuitenkaan pakkasen puolella vielä. Kultu laittoi töihin lähtiessään takkaan tulet ja iloista puiden räiskettä täydentää kahvipannun porina. Eläimet olivat nukkuneet laumassa sohvalla, nyt Taikku ja Rai ovat terassilla jyystämässä intohimolla luitansa ja Elvis kehrää sylissä parantaen vatsassa siteiden alla olevaa pitkää haavaa. Mitä??? Miten minä saan etuoikeutettuna viettää kiireettömän rennon laiskanpulskean aamuhetken, kotona rauhassa venytellen, ilman työkiireitä tai muita arjen paineita..

Olen koko elämäni kantanut mukanani kiusallista suolistovaivaa, jota on useaan kertaa yritetty parantaa tähystyksin ja erilaisin poppakonstein. Todellinen syy vaivoihini selittyi vasta muutama vuosi sitten varjoainekuvauksessa, paksusuoleni on synnynnäisesti epämuodostunut ja olen vauvana läpäissyt seulan, johon kiinni jäänet leikataan jo vauvaiällä. Lastentauti siis. Tieto epätäydellisyydestäni aiheutti minussa suuren riemun, vihdoin päästään käsiksi todelliseen ongelman ytimeen, ei pelkkiin ongelman mukanaan tuomiin oireisiin. Niinpä astelin reippaana rekkain allle, lokakuun ensimmäisellä viikolla tassutellen elämäni viimeisen leikkaukseen. Näin olen päättänyt! Ja nyt olen jo kotona sairaalasta, suunniteltua vaikeamman operaation jälkeen; monta kaunista keskustelua käyneenä ja monta viisautta vahvempana. Kiitollisena siitä, että kaikki on elämässä hyvin.

Syksyni kohokohta on perinteisesti matka Ranskaan Nationale d´Elevageen. Lensimme CDG:n lentokentälle, josta saimme elämää nähneen uskollisen pienen rellun allemme ja muutaman harjoitusvoltin jälkeen pääsimme matkaan kohti Reichshoffenia, lähellä Saksan rajaa. Voi miten nautin joka hetkestä -ekasta capuccinosta, monen lajin illallisista, terävästä ystävähuumorista, vilkkaista keskusteluista, kukista, liikenneympyröistä, maissipelloista, hajuista...jopa huoltoasemien vessoista!
Huomaan itse tapahtuman painopisteen vuosi vuodelta kallistuvan yhä enemmän ystävien tapaamiseen kuin koiravuosikerran tarkasteluun. Toki joka vuosi löydän jalostuksellisesti kiinnostavia briardeja ja tieto sukulaiskoirien tai potentiaalisten sulhoehdokkaisen ominaisuuksista lisäntyy tavatessani niiden sisaruksia, jälkeläisiä, puolisisaruksia ja serkkuja.

NE:n luonne on kuitenkin muuttunut täysin näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, kun olen Ranskan syyskuun toisen viikonlopun antia päässyt haistelemaan. Ennen tapahtuma toi yhteen potentiaaliset jalostusyksilöt ts terveet luonnetestatut koirat, joiden rakenne ja rotutyyppi haluttiin vielä käydä läpi tuomarikolegiossa. Nykyisin paikan päälle saa tuoda briardeja ilman terveystutkimuksia, jotka on sitten lähetettävä jälkikäteen jos halajaa selection-arvolleen vahvistuksen. Vaikka luonnetestin läpäisee vaikka Nokian saapas remmin päässä, ei monikaan sertin saaneista pääse koskaan tituleeraamaan Ranskan valion arvolla, johon vaaditaan excellent-pisteet eli minimissään 16/20 . Todella toivon, ettei tätä minimirajaa tulevaisuudessa poisteta, jo nyt luonteissa löytyy liian paljon hajontaa. Niinpä jalostustarkastus on muuttunut pelottavan lähelle näyttelyä, enkä tykkää tästä tendenssistä en sitten yhtään. No, kaiken takana on ...raha, ja eiköhän ABB ole kiinnostunut kasvattamaan koiramääriä vuosi vuodelta taloutensa ylläpitämiseksi.

Tunnelmaltaan NE oli mitä lämpimin ja järjestelyiltään mitä onnistunein. Etukäteen oli facebookissa kovasti arvosteltu englanninkielisen informaation puutetta ja kun info vihdoin sivuille lisättiin, sisälsi se lauantain menu-listan....ahhh niin ranskalaista!
Paikalla oli paljon vanhoja tuttuja, ja jälleenäkemisen ilo oli aitoa. Koirakohtaamisista koskettavin hetki oli Railin sussun Fabin viimeinen esiintyminen näyttelykehässä, nyt champion-luokassa. Janan esittämänä Fabi hmmmm....kuinkas sen nyt ilmaisisi...kiisi railakkaasti luokkavoittoon ja Andrea sai kiittää punaleiskuvaa urostaan kehän laidalla.

Upea hieno uros tämä tulevien chaccadoitten isä, sekä kehässä että sen ulkopuolella!
J
o keväällä viime vuonna esittämäni Balkis du Clos des Cedresin viehättävä omistaja Alain otti minuun yhteyttä ja kysyi voisinko singahdella narun jatkeena tänäkin vuonna. Kylläpä se sopi mainiosti, narttu on hyvin valmennettu kehäään, vaikkakin tempperamentiltaan hyvin kiihtyvää sorttia. Lauantain paahtava helle teki minulle tepposet, ja kärsin jonkinsortin nestehukasta tunti ennen kehään menoa. Kylmä hiki virtasi kehossa, jalat eivät kantaneet ja silmissä sumeni. Valtavan vesimäärän turvin uskaltauduin Balkiksen kanssa kehäään, tosin olin varannut Janan jatkamaan handlausta ja Jounin kantamaan raadon ulos kehäästä, jos putoan...Onneksi kehää ei juoksutettu viime vuosien tavoin, vaan esittäjiäkin hiemaan säästettiin todella tukalassa kelissä.

Hyvinhän se meni, Balkis voitti mustien narttujen tavoitellun sertin ja luonnenäytönkin ollessa excellentin puolella se pääsee kilvoittelemaan F CH tittelistä. Isi Alain oli liikuttunut ja tyytyväinen pikkumustansa esiintymiseen ja saipa handlerikin vallan mainiota champanjaa kotiinviemisiksi.

Lisäilen myöhemmin blogiin NE kuvia lisää, suurin osa kun on tallennettuna työtietsikalle, jonne en siis nyt pääse.

Sairaalassa sain ihan sattumalta huonetoverikseni tutun eläinlääkärin, jolla ei diagnoosi ollut toipumisen kannalta olenkaan niin valoisa kuin minulla, hänelle ei parantumisesta annettu toivoa. Kävimme syviä keskusteluja elämän tarkoituksesta, tuonpuoleisesta, eläimien merkityksestä, eutanasiasta, positiivisesta elämänasenteesta....kopsaan tähän loppuun tarinan, jonka löysin ystäväni sivuilta jakamaan pähkinänkuoressa ajatuksiani. Tarina on omistettu Vilma-briardille.

"Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään

* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta

* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota

* Ota nokosia

* Venyttele ennen ylösnousua

* Juokse, telmi ja leiki päivittäin

* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua

* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää

* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella

* Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa

* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi

* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta

* Ole uskollinen

* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet

* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen

* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti

* Nauti jokaisen päivän jokaisesta hetkestä!”

Tulokset Nationale d´Elevage 2011 Reichshoffen

2011-09-18T03:10:00.000-07:00

Résultats de la Nationale - Association du Berger de Brie

Kesämuisteloita

2011-08-15T03:04:00.000-07:00

Näin elokuun puolessa välissä lienee soveliasta jo muistella mennyttä kesää :) Elokuun alussa ajoin Tainan kanssa Suomen Briard ry:n briartapahtumaan, jossa lauantaina osallistuttiin erikoisnäyttelyyn ja sunnuntaina selectionneen eli jalostustarkastukseen. Taimi ravasi molempina päivinä 9-vuotiaan mummikoiran ylpeydellä excellent tuloksen ja sai Suomen selectionne arvon vakuuttavan tittelirivistönsä epäviralliseksi täydennykseksi. Railin kanssa vastaanotimme selectionnessa arvokkaan excellent-laatuarvion, ja takaosan virheen vuoksi jäi selection arvo odotetusti saavuttamatta. Tyytyväinen olen tyttöjeni esiintymiseen ja arvioihin!

Vanhoja ja uusia tuttuja oli viikonloppuna tupa täynnä, kiva oli tavata teitä kaikkia! Kaukaisimmat tutut tulivat Ruotsista ja Virosta, kuvassa Annemai ja Betty (Chaccado Batula Rasa) ravaavat lennokkaasti erkkarin excellent-Feta (Chaccado Befeta) saaden tb:n ja Ilo (Chaccado Bambilo), joka esiityi upeassa värissään exc laatuun ja oli avointen narttujen neljäs.

Taimille tapahtuma saattoi jäädä viimeiseksi näyttelyksi, saa nähdä...mahtavaa on ollut Taikun kanssa hienoa uraa rakentaa ja kylläpä mummeli taas näytti esiintymisellään gloriansa. Ihuna mummusein!
Raipekin käväisi näyttelyssä kesäkuussa. Joensuussa Paavo Mattilan arvioivan katseen alla Rai tuomaroitiin excellentiksi ja ainoana osallistujana oli PN1 ja rotunsa paras sekä sai kolmanne serttinsä hienolla arvostelulla. Hyvä meidän einiinmissityyppinen rämäRalli!

Ruotsalainen ystäväni Åsa (kuvassa taustalla) sai kehässäkin tehtäviä Taimin remmin jatkeena ja jatkoimme yhdessä koiramaista viikkoa, kun Åsa reissasi Savonlinnaan vieraakseni seuraamaan treenejä, tarkkailemaan norppia ja mutustelemaan muikkuja :) Tack Åsa!

Suomen Briard ry palkitsi tapahtumassa pitkäaikaisia jäseniään ja kauniin muiston sain minäkin ranskalaisen "pojan" eli Association de Berger de Brie-yhdistykseltä saamani kunnianostuksen viereen palkintohyllylle. Vanhaksi alkaa itsensä tuntea, kun palkitaan 20-vuotta kestäneestä briardurasta....

Paikalla olivat myös Suski ja Pihka (Chaccado Dis-Moi Dis Fois), jonka isäpappa Hinee-pentueesta Jolibumerang Beavis valittiin riemuksemme koko selectionne-päivän BIS-koiraksi!

Suskilta tulikin viikon varrella upeita uutisia: Pihka suoritti amerikkalaisen paimennustestin läpäisten molemmat legit. Niinpä Pihkis tituleeraa (ei SKL:n virallinen koemuoto) HCT-tittelillä. Seuraavana viikonloppuna tulospalvelu sai kirjata sitten odotetun agility maxien nollatuloksen Kuopiosta. Aivan upeeta! Kasvateista myös Ossi (JK2) ja Taisto (HK3) ovat esiintyneet kisoissa hienosti kesän aikana.

Muuten kuuma kesä on sujunut töiden, Poutaman maalausurakan, treenailujen, veneilyn ja moottoripyöräilyn merkeissä. Norppia olen bongannut 3 yksilöä, kun uteliaat tyypit ovat halunneet tarkkailla kuka se putputtaa veneessä heidän reviirillään. Joutsenten pesintä onnistui ja muikkuherkkuja olen nauttinyt myös (ja sen huomaa!). Kesän huippukohtia oli taas siskon lasten vierailu Poutamassa, kiitos murut käynnistä ja kesäriemujen jakamisesta!
Hevospuolela kävimme pyörällä Mikkelissä St Michel raveissa ihailemassa ranskalaisten hevosten ylivoimaa ja katseet ovatkin sen myötä jo syyskuussa ja Nationele d´Elevagessa! Allez!

Iloinen leski ja etelän hetelmä

2011-04-25T01:03:00.000-07:00

Viime kesän loppupuolella iski Poutaman vastarannalla iso suru, kun Ikoinniemellä jo vuosien ajan pesineen joutsenpariskunnan äitijoutsen joutui yllätyshyökkäyksen kohteeksi ollessaan ruokailemassa rantakivikolla. Sen vei mennessään kovaäänisen ja rankan taistelun jälkeen joku metsän peto, lieneekö susi, karhu, kettu tai ahma. Puolisonsa kuolemaa surrut isäntä lensi taistelupaikan yli kaksi päivää huutaen tuskaansa ja suruansa -ikäänkuin haudaten puolisonsa. Pariskunnalla oli ollut ison pesueensakin kanssa ongelmia, kun aikoinaan seitsemästä pikkujoutsenesta oli loppukesästä enää kaksi jäljellä. Urheasti leskimies hoiti pesuettaan yksin ja näytti siltä, että nuo kaksi äitinsä raakaa kuolemaa seurannutta taistelijalapsosta jäi eloon ja pääsi myöhään syksyllä muuttomatkallekin. Minä niin toivoin pitkin talvea, että leskijoutsen löytäisi uuden rakkauden... kenties toisesta leskestä etelän mailla. Pääsiäisen aikaan alkoi tuttu kaakatus lähestyäkin Poutamaa, kun kaksi joutsenta laskeutui kovalla metelillä vastarannan juuri ja juuri jäästä auenneeseen heinikkoon. Suruinen leski oli kääntänyt surunsa toiveeksi ja iloisena esitteli nyt uuden hellunsa meille! Hellupari on uiskennelllut lahea ympäri, tutustuneet parhaisiin ruokailupaikkoihin ja kaulailleet toisiaan -lempeä ilmassa...

Näyttääkin siltä, että Poutamassa (ja ehkä täällä bogissakin) seurataan joutsenten kaunista kesää. Sain etuoikeutettuna vesj´kansalaisena myös seurata pääsiäisenä norpan nousua kevätjään päälle kellimään ja auringosta nauttimaan. Siinä hän pari tuntia retkotti, käänteli kehoaan ja nuuhki ´pitkällä´ kaulalla ilmaa. Samaan aikaan lensivät kurjet Poutaman yli niin alhaallla, että kuulin niiden sulkien suhinan. Nämä luonnon ihmeet seisauttavat vereni.

Railille ei tule pentuja täksi kesäksi.

Tarkoitushan oli keinosiementää Ralli saksalaisella Fabi uroksella. Railin juoksu alkoi juuri kalenterin mukaisesti huhtikuussa ja kaikki oli valmiina H-hetkeä ajatellen: ajoimme Helsinkiin vastaanottamaan pakettia, alan huippulääkäri Merja Dahlblom oli buukattu siementämään perjantai-illaksi, Ralli oli käynyt kiimakontrollissa useasti ja todella kukkeimmillaan odottamassa. Saksassa Fabilta oli todennettu paria kuukautta aikaisemmin sperman laadun olevan huippua luovutettaessa siitä eläinlääkäri olosuhteissakin, ja nyt sieltä päästä lähetettiin paketti kuumaa tavaraa kuriirifirman välityksellä Helsinkiin. Sovittu oli, että paketti olisi perillä saman päivän aikana ja että minä itse haen sen Vantaalta kuljetusliikkeen tiloista. Ja kuten ensimmäisestä lauseesta arvata saattaa, ei pakettia koskaan Helsinkiin kuulunut. Seurasi soittoja, selvittelyä, reklamaatioita, suurta pettymystä. Itkuakin, ainakin silloin kun huomasimme Andrea kanssa kaiken työn olleen turhaa, paketti seisoi jossain DHL:n kontissa ja kukaan ei "voinut" auttaa. Suuren surun vallassa ajoimme sunnuntaiksi takaisin kotiin ja vielä suuremman surun vallassa jouduin kertomaan ihanille pentuaan odottaville perheille murheellisen uutisen.

Aina ei mene putkeen. Ja epäonnistumisesta on vaan noustava ja jatkettava sinnikkäästi eteenpäin, sieltä se ilo ja onni taas löytyvät. Siinä lienee iloisen lesken ja etelän hetelmän tarinan opetus tai lähinnä kertaus siitä, että elämä testaa ja koettelee aina aika ajoin ja asioilla on omat mittasuhteensa. Sulat kannattaa oikoa mahdollisimman pikaisesti ja lähdettävä lentoon, kohti tuntematonta ja pelottavaakin, välillä ihan yksin. Kun uutta mahdollisuutta tarjotaan, on siihen tarrauduttava kaksi käsin kiinni -aina sitä uutta mahdollisuutta ei olekaan.
Meille suotiin uusi mahdollisuus ja Fabin omistajan Andrea kanssa päätimme Rallin seuraavsta juoksusta kymmenen kuukauden päästä päästää nämä hellukaiset yhteen. Pentuesuunnitelma siirtyi, ja ensi kesänä Poutaman pihalla vilistää Rallin pennelauma ihmetellen todennäköisesti vedessä peuhaavia joutsenvauvoja.

Baby Boom! Crash! Bang!

2011-02-17T11:16:00.000-08:00

Sydäntalven paukkupakkasten keskellä on Poutamassa kannettu puita, lämmitetty takkaa, kolattu pihaa ja odotettu kevätaurinkoa. Enpä malttanut ihan koko talvea Suomessa aurinkoani odotella, vaan tammikuun viimeisenä viikonloppun lähdin Ranskaan paitsi mollukkaa myös muita rakkaita ystäviäni tapaamaan. "De la Chaume du Bois Dieu" kasvattajapariskunnan Corinne ja Jacques de Brouwerin ja heidän tyttärensä Chloén luona "le Bois des Entes" tilalla saan kerran toisensa jälkeen nauttia kaikesta siitä, mistä saan elämääni tunnetta, paloa ja intohimoa kaiken työelämän ja arjen haasteiden keskelle. Tammikuinen Prix d´Amerique matka tuleekin vuosittain katkaisemaan talven kärvistelyä niin oikeaan aikaan. Tammikuu on siis omistettu ravihevosille, mutta totta kai saan aina rapsutella omien koirieni ranskalaisen perheen ja muut rakkaat briardit kasvattajan luona ja jakaa kuumimmat briarmaailman kuulumiset, tunnelmat ja suunnitelmat, "briard-talkia" tuntui nytkin riittävän päivittäin aina pikkutunneille asti.

Prix d´Amerique on ravimaailman maailmanmestaruuskisat, vuoden arvokkain ja arvostetuin tapahtuma. Isäni vei minut 12-vuotiaana ensimmäisen kerran tapahtumaan ja aikuisena vasta Taimin astutusmatkan aikaan palasin Pariisin ja koko maailman ravipyhättöön, Vincennesin hippodromille. Tämän vuoden ravimatkan tein isän kanssa yhdessä, hieno perinne yhdessä hevosille lähes koko ikänsä omistautuneen ja ravihevosia aikoinaan enemmänkin omistaneen isäni kanssa.

Huikea kisa! Päälähdön veikatuimmat hevoset olivat ranskalaisten suursuosikki Ready Cash ja viime vuoden voittaja Oyonnax, sekä hevoskasvatuksen suurmaasta naapuristamme Ruotsista saapunut Maharadjah, kansallisylpeys. Olimme pukeutuneet Oyonnaxin kannustusväreihin, mutta jo alkuverryttelyssä läikähti sydämessäni, kun näin Readyn...tämä ori ei kyennyt yksin selviytymään henkisesti rata-alueen haasteista, vaan sillä oli koko ajan, ihan viime sekunenille asti ennen lähtöä, kaksi saattajaa molemmin puolin taputtamassa ja rauhoittamassa oriita ihan pään lähellä näköetäisyydellä. Niinpä Ready ei pystynyt radalla hiittaamaan ollenkaan, vaan se päästettiin lähtemään vaativaan kisaan tunnepuolen mahdollisimman vakaan olotilan varassa. Ready kesti uusintalähdönkin paineen ja kuin dynamiitti se ravasi räjähtävällä vauhdilla ja kallion kestävyydellä voittoon ennen Ruotsin Marrea. Fyysisesti rautaa, henkisesti pikkuvarsa oli tämä vaikuttava hevonen; nopeudeltaan ja räjähtävyydeltään luonnonoikuksi luonnehdittu "vauvaheppa".

Huh huh, minä tietenkin itkin ja vapisin ja huusin, taas kerran, loppusuoran jännittävissä vaiheissa. Enkä ollut yksin, katsomossa oli 60 000 katsojaa hurraamassa ja jakamassa raviurheilun huipputunnelmaa ja uskomattomaa loppusuoran pitkää taistelua - turpa turpaa vastaan ravanneet Marre ja Ready pistivät todella tunteet kuohumaan!Prix d´Amerique on myös meidän leidijengin kokoontumisajo, taas kikatimme yhdessä Corinnen, Catherinen ja Christinen kanssa karnevaalihuumassa. Tietenkin joimme pikkujuomamme ja kikatimme yhä äänekkäämmin :).

Koirapuolella on ison kiitoksen aika. Ystäväni Elisan kanssa olemme yhteisomistaneet "Mauno" Dolmen de la Chaume du Bois Dieu poikaa ja saaneet iloita mustuaisen kasvusta ja kehityksestä komeaksi ja oivan briardluonteen omaavaksi urokseksi. Valitettavasti Maun lonkkatulokset eivät yltäneet priimatasolle, ja Manoliton omistusoikeus siirtyy nyt kokonaan Ellulle. Kauneimmalla kiitoksella haluan saattaa siirtymää -olet Elisa hoitanut, sosiaalistanut, kouluttanut ja rakastanut koiraasi enemmän kuin voin ikinä keltään toivoa. Taipeleemme yhdessä jatkuu!

Blogipäivityksen otsikko taitaa lupailla pentulurituksia.....kyllä kyllä kyllä! Raili on aloittanut "kuumumaan" eli sen juoksun alkuvaiheet ovat alkaneet looran turpoamiseen ja nisien paisumisineen. Rai kehittää juoksuaan pitkään ja huolella, niinpä otaksun juoksun alkavan huhtikuun alkupuolella, aikaisintaan maaliskuun lopulla. Jännitys on jo alkanut! Sillä aikaa jatkamme treenailuja, kerran viikossa lämpimässä hallissa noudon ja eteenmenon parissa ja päivittäin sään salliessa ulkona tai näillä tulikuumapakkasilla olohuoneessa pieniä ei niin laajaa tilaa vaativia yksityiskohtia viilaten. Koska haku on aika kivasti hanskassa, uskoisin, että voimme sitten pentueen jälkeen seuraavalla kaudella uskaltautua aloluokkaan hakuun. Saksassa skandinaavileidiä odottelee komea Fabi-poika, Faber-Castell von der Roten Hex´.

Fabin omistajan Andrean ja kuvassa olevan Andrean tyttären Janan kanssa odotamme kovasti h-hetkeä ja rakkausmatkaa Saksaan. Railihan on hyvin haasteellinen juoksunsa kanssa, koska se ovuloi huomattavan aikaisin ja minun pitää todella saada juoksun alettua ensimmäiseen mahdolliseen Saksan lauttaan lippu minulle, Raipsulle ja Caddylacille, jotta ehdimme ajoissa miehelään. Listallani olleet kauempana asuvat uroot putosivatkin pois juuri tämän takia, varteenotettavat vävyehdokkaat olivat Suomesta, Puolasta, Ranskasta tai Saksasta.

Olen matkan varrella saanut seurata ja tutustua Fabin jälkeläisiin eri narttujen kanssa ja päätökseni on saanut vahvistusta terveys-, luonne-, ja ulkomuodollisestakin näytöstä. Aivan ihana on saada itselleen se kutittavan kihertävä tunne, jossa odottaa tulevaa pentuetta sielun palolla ja haluaisi niiiin jättää itselleenkin yhden pennun. No, se ei ole mahdollista jo kahden koiran taloudessa, mutta muutaman pennun aion tästä yhdistelmästä sijoittaa tulevaisuutta varten. Kuvassa viime vuonna Ranskan Nationale d´Elevagessa junnujen voittaja Ambra de la Maison de Bourbon, Fabin tytär yhdessä B Happyjen puolisiskon, Dhelia des Travailleurs Barbus´n kanssa.
Niinpä odottelemme, iloisena ja odottavaisena tulevia kevään kuukausia!

Belgialainen talvituulahdus

2011-01-11T10:06:00.000-08:00

Talviuupumusta kaatamaan suunnittelin jotain piristystä koirarintamalle keskelle sydän talvea. Kouluttavalle briardväelle tuttu ipo/ring/mondioring maalimies Marc Adriaens vastasi kutsuuni myöntävästi, vaikkakin vähän epäilin aluksi haastavia talviolosuhteita. Päädyimme siihen, että en pidä leiriä, vaan puhtaasti koutuspäivät, jolloin majoitus ja ruokailut ovat kunkin itse järjestettävissä.
Hieman pelotti alkutalven hurjat pakkaskelit, vaikkakin olin vuokrannut Savonlinnan Palveluskoirayhdistyksen lämpimän hallin käyttöömme. Koirat oli jaettu neljään ryhmään, minkä tarkoituksena oli minimoida autossa odottelun aikaa.

Paikalla oli mukava määrä omia kasvatteja, ystävien briardeja, oma hakuryhmä sekä lisäksi muutama savonlinnalainen koiraharrastaja. Marc teki kaikille neljä treeniä paneutuen omaan vankkumattomaan tyyliinsä tavoitteeseensa saada kunkin koiran leikkimisen/saalistamisen/taistelun taso vähintään askeleen eteenpäin.

Ja kuten huomasimme, aikalainen sateentekijä Marc työssänsä onkin :) Koirat aloittivat ensimmäisellä kierroksella oman omistajan kanssa leikkimisellä. Siitä Marc vähitellen otti ohjat omiin käsiinsä ja leikitti ensin patukalla ja rievulla, jatkaen tyynyyn ja viisi briardia paikan päällä pääsi sitten nautiskelemaan hihallekin. Kuvassa Basti ja Ville.

Kasvateistani mukana olivat Rudy (Chaccado Dupont e´Dupond), Pihka (Chaccado Dis-Moi Dis Fois), Sakke (Chaccado Boute-En-Train), Ossi (Fin & Ee Ch JK1 Chaccado Bacchus), Basti (BH Chaccado Bombastic) ja yhteisomistuksessa oleva Mauno (Dolmen de la Chaume du Bois Dieu) omien tyttöjeni Taimin (multi ch Fin TVA, EK3 Tabula Rasa de la Chaume du Bois Dieu) ja Railin (BH TK1 Carpe Diem de la Chaume du Bois Dieu) lisäksi. Kuvassa Rudy ja Tiina.

Muita briardtuttuja olivat Peku, Riesa ja Mara, joka olikin minulle entuudestaan tuntematon poitsu. Lisäksi ihana hakuryhmämme eli mustaterrieri Oona, riiseni Cira ja tervueren Kerttu olivat paikalla heti perjantaina aamusella. Savonlinnan tutuista treenivuoroon astuivat Marcille ja monelle muullekin entuudestaan tuntematon rotu tsekkiläinen pes Äksy ja Vitsi, malipenneli Marge, sakemanni Sisu ja vielä iloksemme ajoi pitkän matkan koulutustarvikkeineen Johanna Nivala Keijo pentusen kanssa. Hullut Päivät kerrassaan, taisi jokaiselle tarttua jotain kotiinviemistä :) Kuvassa Pihka ja Suski.

Perjantain treenit kestivät aamusta iltaan, eikä iltaohjelmalle juurikaan jäänyt aikaa. Hyödyllistä oli seurata Marcin työskentelyä, ja ilo katsella koirien innostumista ja työskentelyn kehittymistä. Marc painottikin sitä, että hän haluaa edetä kunkin yksilön kanssa koiran ehdoilla, ja usein kuulimme hänen neuvovan kannustamaan koiraa ja tukemaan sen työskentelyä.
Kuvassa Sakke ja Taina.

Marcin teesien mukaan koiraa ei saa koskaan jättää yksin tekemään hommia, vaan omistajan on annettava positiivinen palaute ja kannustus harrastuskaverille, joka yrittää parhaansa. Marc myös painotti positiivista vahvistamista, ja kertoi naksuttimen olevan käytössä ipo-treeneissäkin hänen omassa ryhmässään. Koira sai treenikierroksilla usein palkkionsa sen tarjottua haluttua käyttäytymistä; saalistusta, puremista, kamppailua tai haukkumista. Kuvassa Ossi hiha tiukasti kitusissaan :)

Railin ensimmäinen treeni sujui mukavasti. Tiedossa on se, että Raili nauttii saalistamisesta paljon, se jaksaa juosta vieheen perässä ilman väsymisen merkkejä. Sen sijaan taistelussa se uupuu nopeasti ja olenkin pitänyt sen kamppailutukioita lyhyinä. Hieman varovasti Raipe suhtautui toisella kierroksella hommiinsa, eikä tavoitetta siinä mielessä saavutettu.

Toisena päivänä Rai edelleen syttyi hyvin saalistamiseen, mutta puremisen ote oli varovainen. Kotona selvisi, että Rain juurihoidetusta hampaasta on lohjennut pala, ehkä syy Rain normaalia vaisumpaan esitykseen oli tässä. Eläinlääkärin (tai tässä tapauksessa kyseessä on ihmishammaslääkäri, joka hampaan on hoitanut)aika on varattu ja treenisuunnitelma otteen vahvistamiseksi ja kestävyyden lisäämiseksi on laadittu. Ihana treenikevät tiedossa Raipen ja hakuryhmän kanssa! Vanhukseni Taimin treenin tavoite oli vanhuksen ilahduttaminen sen päästessä tositoimiin ja niin Taikku nauttikin.

Heti ensimmäisellä kierroksella se pureutui hommaan hauskan taimimaisesti, saalisti ja ihan totisesti kamppaili saadakseen saaliin itselleen. Eikä jättänyt katsojia kylmäksi liihotellessaan korvat rusetilla saalis suussaan ympäri halllia :)
Useasti koirakoiden päättäessä suorituksiaan oli Marcilla virnistys kasvoillaan -jos nauttivat koirat hommista ja tekivät omistajista tyytyväisiä, niin kyllä hommasta nautti sydämensä koulutukseensa antava Marcikin. Mahtava alku koiravuodelle, jolle olen suunnitellut vielä kahta koulutusseminaaria (Johanna Nivala ja Satu Taskinen) ja tietenkin Saksan matkaa Railin pentusuunnitelmien toteuttamiseksi.
Kuvassa Mauno ja Ellu.
Kiitos kaikille koulutuspäiville osallistuneille vanhoille ja uusille tutuille! Hauskaa piisasi ja ihana oli taas joukolla nähdä!!

Onni on lämmin treenihalli

2010-12-01T02:28:00.000-08:00

Nyt ne pakkaset sitten alkoivat. Kovin kaunista on ulkona ja lumi narskuu ihanasti töppösten alla. Minä kiiruhdan töistä tulipaloiireellä kotiin lämmittämään tupaa puilla. Tuohon otsikkoon viitaten voisin myös todeta, että onni on varaava Kerman Saven takka! Koirat eivät pakkasesta piittaa, Raililla on sama vauhti päällä kesät talvet, Taimi on hieman arempi polkuanturoistaan ja vetää hassun näköisesti kolmella jalalla kovaakin vauhtia pakkaslenkeillä.

Saimaan jää on sileä ja kirkas, kuin peili. Aivan täydellistä luonnonjääluistelulle, kunhan vielä maltan odottaa kotvan, että jääkerros vahvenee ja uskallaudun vetten päälle. Jääluistelua olen harrastanut JärviSydämessä muutamana talvena ja iso kipinä on nyt omiin luistimiin! Myös koirista on tullut taitavia jäällä liikkujia, ne hyödyntävät hyvin lumikinoksia ja pysyttelevät tasaisessa ravissa häntä viidentenä jalkana tasapainottamassa menoa. Ralli innostuu tekemään joskus käsijarrukäännöksiä, vetää täydestä vauhdista liinat kiinni niin, että lumi vaan tupruaa.Myös kisumisu Elvis, talon Kuningas, tykkää lähteä jäälle kanssamme lenkille, vaikka pakkasta inhoaakin.

Niinpä Elvis tarpoo syvässäkin lumessa kiukkuinen ilme päällä, ikään kuin hänet olisi pakotettu jäälenkeille. En ole vielä saanut kiinni tästä herran pakkomielteestä, mutta jokin syvä tarkoitus käyttäytymisellä lienee on. Ehkä Elpu vaan haluaa seurata laumansa mukana, jonkinnäköinen henkinen johtaja kun on. Elvis ei ole meille "vaan kissa", se suorittaa tärkeää hiirivastuullisen tehtävää ja on rakas kehruukone, silloin kun hellyys iskee. Yleensä hän vain tassuttelee arvokkaasti häntä ylhäällä jääkaapin ja parven välillä. Taimi rrrrakastaa Elviksen hännänalustaa ja pitkä kieli sipaisee mahdollisia sattumia Elviksen pyyhältäessä Taikun ohi.Notta tälläistä täällä...
Treenailtukin on, säistä huolimatta! Yhdistyksellämme Savonlinnan Palveluskoirayhdistyksellä on käytössä ensimmäistä talvea lämmitetty iso valoisa treenihalli. Ihan luksusta! Oma treenailu jää lauantain varaan, jolloin minulla on parin tunnin vuoro hakuryhmäläisten kanssa. Päivisin en töiden vuoksi hallille pääse, ja iltaisin vuorot ovat vakikäytössä, ei mitään asiaa silloin. Nyt yritän järjestää kerran viikossa mahdollisuuden käydä hallilla myös iltapäivällä, niin pääsee kunnon talvitreenirytmiin. Toki joka päivä harjoitellaan jotain vähintään piha- tai olohuonetottiksena ja maastothan alkavat kotipihaltani. Viimeksi -20 asteen ulkopakkasten aikaan minun piti riisua takki hallilla pois, hiki laiskan treenatessa!

Railin kanssa työn alla ovat nyt nouto, estehyppy ja A-este. Noudon olen pilkkonut varmaan pariksikymmeneksi pienen pieneksi osaseksi, joita yksi kerrallaan harjoitellaan. Par´aikaan käsittelyssä on kapulan kierto. Oma tieto ja taito on onneksi vähän edes kasvanut Taimin noudon koulutuksen ajoista, ja hyvältähän tuo Rallituksen nouto nyt näyttää -mennen tullen laukalla (vaikkei mennen olekaan otettu vielä kuin muutaman kerran, tulopätkää sitäkin enemmän), luovutus rauhallisesti mälläämättä pienellä etäisyydellä. Työstön alla on myös kapulaan tarttuminen reilummalla otteella vahvemmin kapulaa purren.

Esteitä ollaan rakennettu oikea tekniikka mielessä. Pystyllä käytän apulautoja auttamaan ponnistusta mahdollisimman kaukaa ja lentoa laakana. Alkuun aloitettiin puhtaana pituushyppynä liike, korkeutta on lisätty lauta kerrallaan, kun oikea ponnistuskohta on löytynyt. Jos apuohjaaja on käytössä, teen useampia railakkaita hyppyjä edestakaisin, jolloin apparilta tulee namipalkkaa + villit kannustukset ja minun päästä sitten "lentävä lautanen" eli kissanruokapurkki tai narupallo taakse. Jos apparia ei ole paikalla, teen hyppyjä vaan yhteen suuntaan palkan heittäen. Viimeksi Raili ylitti jo puhtaalla tekniikalla metrisen esteen kapula suussa, jiiihaa! Matalammalla esteellä olen jo yhdistänyt noudon hyppyyn. A-esteellä samalla tavalla olen panostanut huolella teknisesti puhtaaseen kiipeämiseen, eli loppuun asti kiipeämistä, ei hyppäämistä, avustaen kädellä "kontaktit" ja maassa vierivällä palkalla ensin loivempia sitten jyrkempiä esteitä. Nyt Ralli tekee puhtaasti lähes kisajyrkän Aan kapula suussa. Kyllä on hallilla ollut iso merkitys näiden liikeiden opetuksessa, kun ei ole tarvinnut lihaksiltaan jähmeää koiraa lähettää näille fyysistä kanttia vaativille pk-esteille. Nopeasti on Raili edennyt kolmen noudon sarjassaan! Onni on lämmin treenihalli!

Hyväksytysti käyttäytyvä Ralli

2010-11-08T09:09:00.000-08:00

Käytiinpäs Railin kanssa vielä tämän vuoden koekimaran päättävässä käyttäytymiskokeessa. Alun perin ajatuksena oli mennä BH kokeeseen vasta keväällä, mutta kokeeton olo kävi tylsäksi ja sain kuin sainkin vielä koepaikan mukavasti Jämsänkoskelta, missä asuu lauma serkkujani perheineen. Niinpä yhdistin samaan keikkaan BH-kokeen, sukulaisvierailut ja Himoksella keikanneen Popedan. Pure rock´n roll!

Railin käyttäytymiskoe meni hyväksytysti läpi. Tottelevaisuusosuus nosti esiin puutteita, joita pitää talven aikana työstää ja kaupunkiosuus ei tuonut yllätyksiä. Etukäteen jännitin vähän sitä, minkälaisen parin saamme -Bh kokeessa kun on luvattoman paljon osaamattomia koirakoita ja toisen koiran päälle riistäytymisiä tapahtuu silloin tällöin. Sitä en soisi omalle kohdalle tapahtuvaksi. Meille kävi arpaonni, kun saimme pariksemme tokopuolella voittajaluokassa kisaavan osaavan varman aussien.

Viimeksi kurja päälle karkaaminen sattui viime viikonlopun hakukokeessa, jossa toimin koetoimitsijana. Ilmoittautumistilanteessa toinen koira riistäytyi hallinnasta ja puri parina olleen koiran korvaan. Purija hylättiin kokeesta, ja purettu jatkoi härdellin jälkeen suoritusta. Pääsin Taimin kanssa nk. 0-koirakoksi ja vautsi, miten hienoa oli Taikkulin kanssa tehdä tottista. Tuttu tuhina vaan kuului, kun Taikku pisti parastaan. Tosin en itse oikein muistanut 1-luokan liikkeitä, miten laho pää.... Mutta laitetaanpas nyt uudesta BH koirasta kuva, kun tänään aurinkokin pilkisti ihanasti pilvien takaa ja mulla oli vapis!

Rallin käyttäytymiskoetta juhlittiiin sitten serkkuni rokkibaarissa, Bar Tonassa, jossa bileitä piti yllä Ahdinko-niminen rytmiryhmä. Koska naapurikyllässä Himoksella esiintyi samana iltana Popeda, lähdin sopivasti Ahdingon päättäessä kuuntelemaan Patea ja kumppaneita, jotka olivat keikkansa puolivälissä. Costello, pitkä letti ja tuulikone -nostalgiaa...

Kotimatka olikin sitten ikimuistoinen. Lunta satoi pimeässä kelissä jaksoittaisin pyrykuuroin ja jouduin muutaman kerran jopa pysähtymään linja-autopysäkeille muiden kanssa-autoilijoiden tavoin, kun kerta kaikkiaan en nähnyt, missä tie kulki. Harvoin on näin sakeaa pyrytystä vastaan tullut, vaikka paljon ajan ja tottunut olen moneen keliin. Onneksi Caddyn alla on ihan tuoreet nastarenkaat. Kotona odotti Titi serkku, jonka hellään huomaan on aina niin turvallista jättää kodin vahdit Taimin ja Elviksen. Saunaan ja pulipulinat, niin paljon on aina kerrattavaa ja höpötettävää. Olipas mukava marraskuinen viikonloppu!

Hei mekin heilutaan täällä!

2010-10-25T12:01:00.000-07:00

Koska Chaccado sivujen foorumi sai kokea kovia ja ohjasi jotenkin jatkuvia spämmejä sähköpostiini, päätin alkaa turinoida kuulumisiamme omassa blogissa. Aloitetaanpa pienellä kertauksella vuoden kohokohdista...

Talvi ja alkukevät oli meille Poutaman väelle arkisen aherruksen aikaa. Lauantai aamuisin pääsimme sitten säännöllisesti tuulettumaan, kun ystäväni Mia tarjosi pihapiirissä olevaa valoisaa tilavaa ja lämmitettävää entistä sikalaa treenikäyttööön. Mitä luksusta! Koko lumisen ja pimeän kauden reenimmekin pikkuisella pippurisella toko/pk porukalla tavoitteena tokon alo-kisat sitten joskus. Mukana touhustelivat Railin lisäksi toisen Virpin eli Vipposen Cira suursnautseri sekä Mian mustaterrieri Oona. Huolellisen suunnittelun ja railakkaan toteutuksen tuloksena kaikki kolme saivatkin ensimmäisestä tokokisastaan Ristiinassa elokuussa ykköstulokset!

Päätin jatkaa Rallin alokaspolkua koulariin asti toisin kuin aikoinaan Taimin kanssa, jolloin posottelimme niin nopeasti kuin mahdollista ylimpiin luokkiin ja lopulta aina TVA:ksi asti. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, mutta epäilenpä, että Rain kanssa keskitymme pk-hakuun niin pitkälle kuin rahkeemme riittävät. Kiva oli tokoilla neitosen kanssa, Raipe ei paineistu kisatilanteissa ja tekee iloisesti ja energisesti oppimansa asiat. itsekin olen Taimin kera oppinut olemaan turhia jännittämättä ja pystyn reilulla tavalla ohjaamaan koiraa kisassa ts en muutu koiran silmissä itse treenitilanteisiin verrattuna.

Raili teki hienon alo-sarjan KP kattauksin:
Ristiina, tuom. Tommi Varis alo1 190.5 p, KP, sija 2/12
Mikkeli, tuom. Salme Mujunen alo1 194 p, KP, sija 1/6
Parikkala, tuom. Markku Mäntynen alo1 187 p, KP, sija 2/15

Kesän aikana pyöri mukavasti myös hakuryhmä, parhaimmillaan treenasimme kolmesti viikossa henkilöetsintää. Toukokuussa kävin Tending "taikurien" Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin tokoleirillä oppimasssa uutta ja vahvistamassa suuntaa, jolla haluan koirieni koulutuksessa edetä. Heinäkuussa kävi Kärnän Sari ja Mika hakuilemassa kanssamme ja sain ison ahaa-elämyksen uudenlaisen risteilyn opettamiseksi, jota Canis-lehden oppien mukaan olin Raipelle jo tarjoillutkin. Sarin opeista sain lisävahvistusta ja aloittelevista koirakoista + voittajaluokassa kilpailevasta Kerttu tervusta muodostuva ryhmämme eteni valtaisasti kesän aikana. Vähän harmittaa nyt, että kisakausi on lähes ohitettu, kovasti tekisi mieleni jo hakukokeisiinkin. Syksyn ohjelmassa on Railin BH-koe, toki se pitää suorittaa kunnialla ensin. Eikä se mikään kakunpala ole meille maalaistolloille, jotka emme juurikaan remmissä kulje kaupungilla. Raili vetää remmissä ihan sikapossuna, ihan niinkuin kaikki koirani ovat tehneet :) Jospa yrittäisin hyväksilukea tätä osuutta Jämsänkosken BH-kokeessa, onhan Raipsu kävellyt mm. Pariisin, Hampurin ja Brysselin kaupungeissa elämänsä aikana...

Kesä oli kaunis, pitkä, valoisa ja eloisa. Nautimme tyttösissä Poutama kotimme rannasta ja maisemista. Kesän aikan meillä kävi paljon ystäviä ja rakkaita kylässä, siskoni Siru oli perheineen pidemmänkin aikaa. Koiratyttöjen ja lasten kanssakäyminen oli täynnä kunnioitusta, rakkautta, leikkiä ja UIMISTA.

Jotenkin ihailen suuresti Taimin ja Railin luontaisen rakkaudellista suhdetta lapsiin. Minun ei tarvitse pitää porukkaa silmällä piha- tai vesileikeissä, kaikki sujuu ilman jäykistelyjä tai liiallista kiihtymistä.
Ilolla odotan sitä, että perhe Mäkinen saa kauan odottamansa "Sohvin", jos kaikki vaan sujuu hyvin Raipen pentusuunnitelmien kanssa.

Jalkapallo kuului tärkeänä osana MM-kisakesää, ja kävimme yhdessä Savonlinnna torilla lörtsyllä ja Lippakioskilla jätskillä juhlimassa suosikkimme Espanjan voittoa. Rrrrrramos, ahhh!

Koirasaralla tokokisojen ohella vuoden kohokohtia olivat kolme matkaani Ranskaan. Ensimmäinen reissu oli tosin hevosteemainen, kun lensin jo perinteeksi tulleeseen tammikuiseen Prix d´Amerique ravitapahtumaan.

Prix d´Ameriquessa suurin suosikkini oli Meaulnes du Corta ja fanitan suuresti myös Quarla tammaa. Voi mikä tunnelma, show ja upeat vahvat ranskalaisravurit! Tänä vuonna voittaja tuli hieman puun takaa, kun todellisen sankaritarinan omaava yllätysnimi Oyonnax tuli ja pesi Vincenensin hippodromin pitkällä uuvuttavalla loppusuoralla koko nimekkään kilpajoukkion. Raviohjastajat ovat Ranskassa suuria staroja ja heidän tekemisiään seurataan mm. juorulehdistössä. Kesän toisella ravikeikalla pääsinkin kokemaan paparatzien pyörityksen, kun satuin istumaan Omar Shariffin ja kuulujen ohjastajien viereisessä pöydässä. Suuren maailman touhuja!
Toukokuisen lomani vietin taasen Ranskassa, tällä kertaa autoillen ystävättäreni Mirjan kanssa ympäri Ranskaa, Alpeilta Pyreneille. Todellinen Tour de France. Ensimmäinen varsinainen etappi oli rakkaiden

ystävien perhe De Bouwerien luona Verdelotissa Pariisiin kupeessa. Siellä on toinen kotini, rakkaat koirat ja hevoset, tunnelma vailla vertaa. Verdelotista jatkoimme seikkailua kohti Valloirea, Ranskan alpeille. Valloire on idyllinen vielä alkuperäisyytensä ja jollakin tavalla myös koskemattomuutensa säilyttänyt alppikylä, joka oli lähes unessa matkailusesonkien ulkopuolella. Saimmekin vaeltaa ja patikoida kaikessa rauhassa pitkin erilaisia hyvin merkittyjä reittejä vuoristossa. Rankkojen ja hikisten taipalien takana osotti tällaisia maisemia, jotka pureutuivat sieluuni. Valloireen palaan vielä.

Raili oli mukana matkassa ja jatkoimme Alppi-viikon jälkeen toiselle puolelle Ranskaa, Pyreneille ja Saint Armou nimiseen pikkuruiseen selvästi ökyrikkaiden suosimaan paikkaan. Me ei niin ökyt yövyimme ainoina asukkaina camping-alueella Caddyssä :) Ralli oli ilmoitettu ABB:n Nationale d´elevage tapahtuman aluskierrokselle, Regionale d´elevageen, joossa koirat NE:n tapaan arvostellaan ulkomuodollisesti, mitataan kirsusta kannuksiin ja luonnetestataan. Regionalesta on mahdollisuus saada cotation3 jalostusarvo, jos saa excellentin ulkomuodosta ja läpäisee hyväksytysti luonnetestin. tapahtumassa ei ole koleegiota Nationalen tapaan, joten kaikki cotation3 koirat ovat oikeutettuja syyskuussa menemään suoraan NE:n kolleegioon tavoittelemaan selection arvoa. Se ei ollut meillä tänä vuonna tavoitteena, vaan halusin Railille erikoistuomarin arvostelun ja Ranskan luonnetestituloksen. Olin todella tyytyväinen Railin luonnetestiin, vaikkakaan se ei varsinaisia yllätyksiä sisältänytkään. Ehkä suurin ylpeydenaihe oli Railin peräänantamattoman jyrkkä suhtautuminen puolustushalun testissä, se otti hyökkääjäsedän aktiivisesti haukkumalla varoittaen vastaan ja palautui takaisin avoimeksi hännänhuiskuttajaksi sillä samalla sekunnilla kun tilanne oli ohi. Raili ei reagoinut ampumiseen mitenkään, ja leikki aktiivisesti minun ja vieraan kanssa. Se ei juurikaan huomioinut ohittavaa toista koiraa, ja loikki kujaviritelmässä kutsun saatuaan nauhojen ja narujen sekä vesipullojen yli iloisesti hyppelehtien. Lopputekstissä todetaan koirani olevan "hardi et sage", olen niin ylpeä tästä! Ulkomuodollisesti saimme tarkalta tuomarilta M Jacoulotilta excellentin, mutta paljon löytyi pikkuhuomautettavaa. Eipä Raili mikään missityyppinen olekaan, enemmän maalismainen rustique narttu. Kuitenkin rakenne, luusto, pää, turkin laatu ja liikkeet olivat kaikkinensa excellent, nehän sen briardin tekevät. Raili sai luonteestaan 19 pistettä 20 mahdollisesta eli arvion erinomainen, ja myös ulkonäöstä tuli excellent eli tyttönen on Ranskan standardin mukaisesti jalostuskelpo, cotation 3.

Syyskuun toisen viikonlopun vietän perinteisesti Ranskassa, sen voin jo laittaa loppuelämäni kalenteriin. Tänä vuonna ei Nationale d´elevagessa ollut omia koiria, mutta ihania muistoja on Taimin selectionne-arvosta ja tietenkin Taikunvoittamasta sertistä tässä briardmaailman arvostetuimmassa tapahtumassa. Sain kyllä urakoida kehässä vaativassa kesäisessä kelissä, mutta mikäpä sen mukavampaa. Onneksi on lenkkeilty ja pidetty kunnosta huolta, niin moni handleri hyytyi kesken juoksemisen, mutta Suomineito pisteli koivillaan minkä pääsi :) Sain ihania komaita ja kauniitä briardeja esitettäväkseni, kuvassa F Ch Cannibal Jag de la Chaume du Bois Dieu.

Kyllä oli hymy herkässä, niinkuin aina Ranskassa! Ihana on aina tavata ystäviä ympäri maailmaa, ja tunnelmoida lämpimässä kelissä ja siemaista olusen jos toisenkin. Erityisesti odotan aina perjantain illallisia, jolloin kokoonnumme ystäväporukalla syömään hyvin ja nauramaan railakkaasti. Kuvass nuorten luokan narttujen voittaja Ambra de la Maison du Bourbon, Ricon tyttären tytär.

Tästä onkin hyvä bloggailussani siirtyä reaaliaikaan, ja loppuvuoden tapahtumiin sitten juttu kerrallnasa. Kiva on, jos saan lukijoilta kommenttejakin -tervetuloa Virpin ja briardien touhujen ääreen!